Mua alko tosiaan itkettää. Mä oon koko päivän ettiny hienoa muistorunoa Lotalle. Hyviä vaihtoehtoja on niin monia. Omin sanoin se on kuitenkin paras. Ei sen tartte rimmata, eikä olla sellanen, että jokanen alkaa itkemään sen kuultuaan. Kuha se sisäistää sen kaiken rakkauden mitä mun sisässä on. Mua itketti aivan kamalasti ku jostakin keskustelusta luin, ettei eläintä kuulu surra. Samainen henkilö myös tunnusti omistavansa koiria. Ihmisen pitää olla mielestäni aika tunteeton, ellei saa edes pientä ripausta sitä oloa kuin mitä minä saan nähdessäni onnellisen koiran. Onnellinen koira on jotakin niin vilpitöntä, pyytetöntä rakkautta. Sen aitouteen ei ihmiset ole varmasti koskaan yltäneet. Ei koira osaa esittää rakkautta. Rakkaus vain asuu koirassa ja sille on luontaista rakastaa niin täydestä sydämestään. Minä haluaisin oppia sen. Jo mielestäni halu pyrkiä siihen on harvinaista. Joitakin ihmisiä ei vain kiinnosta.
Kresid Dia Damita. Lotta rakas pikkuinen. Ei me olla heti Lottaa korvaamassa, eikä sitä pysty edes korvata. Me kuitenkin tarvitaan bokseri, sillä sen elämän iloa meijän perheeseen tarvitaan. Niinpä nyt viikonloppuna pitäisi yksi pentue syntyä, josta tarkoitus olisi pentu varata. http://www.ariodantes.net/pentuja.htm
Bokseri on rotuna on ihan mahtava. Se on niin energinen, tuohukas ja pentumainen läpi elämänsä. Se ei ole äksyilevä ja kärttyinen kuten Hippu, tai pelokas kuten Namu. Bokseri on niin ihana. Se on niin vauvamainen varrattuna muihin rotuihin jotka olen tavannut. Kuitenkin unelmani on saada joskus kun tilaa ja aikaa on riittävästi, niin rotwis, dobberi ja amerikanpitbullterrieri. Sitten ku taitoakin on :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti