Suru ilon keskellä

ihminen tarvitsee koiran
joka on kuin ihmisen mieli
joka ymmärtää sanoitta
joka lukee ajatukset
joka on kotona eikä karkaa

koira ansaitsee ihmisen
jolla on vähän koiran mieli
joka ymmärtää sanoitta
joka lukee ajatukset
joka on kotona eikä karkaa

tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat
muistaakseni hyvät
pysyäkseni uteliaana
oppiakseni olemaan koirani paras ystävä

sinäkin tarvitset koiran
tervehtiäksesi tuttusi
tunnin eron jälkeen
kuin olisitte kumpikin
valovuoden myöhässä
kierrettyänne maailman

tarvitsen sinäkin koiran
joka tuhansia vuosia
on ollut ihmisen lähellä
muutttunut itsekin moneksi
nähnyt ihmisensä viat
luikkimatta silti tiehensä

mihin minä koiriani tarvitsen?
en vartioimaan rikkauksia,
en pelottelemaan rosvoja
vaan paimentamaan ajatuksiani
jotka nukkuvat koiranunta
ahomansikkaisella niityllä

Kirjoittaja tuntematon

Kyllä se Lotan lähtö on jättänyt kok perheelle sydämeen tyhjän paikan. Ei se kaipuu hellitä itkujen, naurujen, muistojen kautta, taikka turhien yritysten unohtaa koko koira. Hetkittäin on jo parempi. Silloin kun on jotain tekemistä mihin aivojen on pakko keskittyä koko teholla. Mutta jos tulee tauko, jolloin aivoilla ei ole työtä eksyn aina miettimään millaista elämä olisi ollut Lotan kanssa. Asiat mitkä eivät mitenkään edes liity koiriin, saati Lottaan saa kyyneleet silmiin. Kunnalisvaalitkin esimerkiksi sai minut pohtimaan Lottaa. On tullut leffatkin todettua olevan jossain määrin totta. Tälläisen menetyksen, itkun ja surun keskellä perheemme pystyy tiivistymään. Se suru on yhteinen ja se on helpompi kantaa kun sitä muillekkin jakaa.

Jokainen kuitenkin suree omalla tyylillään. Ellei sitä itse koe ja näe, ei voi ymmärtää kuinka vaikeaa on katsoa toisten surua, kestää oma suru ja yrittää selittää ulkopuolisille missä ollaan menossa. Menettäminen siis tuo surun lisäksi muita tunteita. Yllättävää kuinka aluksi pelkäsin, että muserrun tuskan alle. Seuraava tunne oli aito suru. Pohdin kuitenkin koko ajan, että entä jos olisimme ottaneetkin jonkun toisen bokserin kuin Lotan. Olisimme ottaneet terveen pennun ja olisimme saaneet pitää sitä sylissä vieläkin. Kotiin mennessä kun vastassa on Hippu ja Namu, muttei Lottaa on aina rankka paikka. Joka kerta kun sen oven avaa tietää mitä odottaa, muttei ole siltikään siihen valmis. En minä siltikään haluaisi, että Lotan tilalle olisi tullut toinen pentu. Lotta oli ihana, ainutlaatuinen ja se on edelleen sydämessämme. Jos se ei olisi tullut sitä hetkeä meidän kanssa, elämästä olisi monta hauskaa juttua jäänyt kokematta, olisi jäänyt asioita oppimatta, jotka Lotta minulle opetti. Vaikka sanotaan, ettei asioita joita ei ole saanut pysty myöskään kaivata oli Lotta kuitenkin vastaus perheemme murheisiin. Minun rankan sairastumisjakson päätteeksi piti saada piristystä, joku innoite mikä auttaisi jaksamaan. Lotta auttoi perhettämme palaamaan takaisin arkeen.

Suren kuitenkin nyt myös ilon keskellä. Mehän iloitsemme uudesta tulevasta perheen jäsenestä.

Joku noista pienistä on meidän tuleva rakas perheen jäsenemme!